Arikkeli luettavissa Kauppalehden verkkojulkaisusta.
Tiesitkö, että yhden t-paidan valmistamiseen kuluu vettä noin 2700 litraa eli yhden henkilön 2,5 vuoden juomavesitarpeen verran? Vuonna 2020 EU-kansalaisen kenkien ja vaatteiden materiaalien tuottamiseen kului keskimäärin yhdeksän kuutiometriä vettä, 400 neliömetriä maata ja 391 kilogrammaa raaka-aineita.
Kulutustottumukset ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet suuresti.
– Ei siitä ole vielä kovin montaa vuosikymmentä, kun suomalaiset käyttivät kotimaisia vaatteita. Sitten muodikkaaksi tulivat ulkomaiset vaatteet. Samalla vaatteiden ostamisen kierto on muuttunut koko ajan nopeammaksi. Kaikkein ympäristöystävällisin tuote on se, joka kestää käytössä ja kierrossa mahdollisimman pitkään, kertoo projektipäällikkö Eeva Käärmekallio Savonia-ammattikorkeakoulusta.
Muoti ei ole pikamatka
Vaikka kotimainen vaateteollisuus ei pärjää pikamuotijättejä vastaan hintakilpailussa, on sillä hyvät lähtökohdat profiloitua kestävänä ja ekologisena toimialana. Olennaista on, kuinka ekologisuutta ja kiertotaloutta edistetään myös taloudellisesti kestävästi.
– Suomalaisissa toimijoissa ei ole ultrapikamuodin edustajia, vaan panostetaan laatuun ja ajattomuuteen niin teknisesti kuin emotionaalisesti: suunnitellaan vaatteita, jotka ovat ajankohtaisia kauemmin kuin trendivaatteet. Vastuullisuus sekä kiertotalouden näkökulmat ovat vahvasti mukana jo suunnittelupöydällä, kertoo vastuullisuuden ja kiertotalouden johtava asiantuntija Emilia Gädda Suomen Tekstiili & Muoti ry:stä.
Järjestön julkaiseman Hiilineutraali tekstiiliala -tiekartan mukaan Suomen rajojen sisäpuolella syntyvät tekstiilialan ilmastopäästöt ovat vain noin 0,1 prosenttia koko Suomen hiilidioksidipäästöistä. Koko muotiteollisuuden osuus maailman hiilidioksidipäästöistä taas on noin 10 prosenttia.
Valtaosa tekstiilien mikromuoveista irtoaa ensimmäisen pesun aikana. Ultrapikamuodin suosion kasvun myötä yhä useammin vaate pestään nimenomaan ensimmäistä kertaa, ja samalla alle puolet vaatteista kerätään kierrätykseen.
– Ei voida vain keskittyä itse tuotteeseen, vaan on tarkasteltava koko arvoketjua ja tuotteen elinkaarta. Materiaalit, luonnonvarojen kestävä käyttö ja resurssitehokkuus ovat keskeisiä asioita, Gädda muistuttaa.
Tekstiilihukasta hyödyksi
Yksi keskeinen osa kokonaisuutta ovat sivuvirrat, eli ne materiaalit, jotka menevät valmistusprosessin aikana hukkaan.
Savonia-ammattikorkeakoulun Tekstiilien sivuvirta -hanke selvittää ja kehittää yritysten kiertotalouteen siirtymistä, sivuvirta- ja poistotekstiilien uudelleenkäyttöä ja kierrossa pysymistä sekä tekstiilihukan ennaltaehkäisemistä koko arvoketjussa.
– Tutkimme ja selvitämme, kuinka yritykset voisivat hyödyntää poisto- ja sivuvirtatekstiilejä paremmin liiketoiminnassaan, sekä kuinka sivuvirrat ja poistotekstiilit saadaan tehokkaasti hyötykäyttöön ennen kierrosta poistumista, projektipäällikkö Eeva Käärmekallio kertoo.
Osa hankkeessa mukana olevista yrityksistä on tekstiilialan yrityksiä, mutta osa edustaa muita toimialoja. Mukana on esimerkiksi Valmet. Sen paperi- ja pahvikoneissa käytettävälle viiralle pyritään löytämään uusia käyttökohteita.
Yhtenä Savonian luotsaaman hankkeen missiona on tuoda yhteen eri alojen toimijoita. Tänä keväänä koekäyttöön on tulossa digialusta helpottamaan tuotannosta syntyvien sivuvirtojen ja näiden potentiaalisten hyödyntäjien kohtaamista sekä muuta alojen ja yritysten välistä yhteistyötä.
– Näemme tärkeänä tekstiilien elinkaareen liittyvien eri alojen toimijoiden verkostoitumisen keskenään. Kentältä tulee viestiä, että yrityksissä kaivataan verkostoitumista ja yhteistyötä. Alusta kehitetään tätä tukemaan.
– On tärkeää, ettei yhteistyötä tehdä vain tekstiilialan sisällä, vaan lisätään tietoisuutta ja tehdään yhteistyötä ennakkoluulottomasti eri toimialojen välillä. Hankkeilla on tärkeä rooli osaamisen saattamisessa yhteen, Emilia Gädda toteaa.
Tilastotiedot: EU-parlamentti. Suomen Tekstiili & Muoti ry